Miten kirjoitan joulupakinan (lyhyt oppimäärä)

"Löytyisikö sinulta pöytälaatikosta joulupakinaa?" on usein kuultu kysymys näin pikkujoulujen jälkeen ja joulun lähestyessä. Kannattaa jo etukäteen varustautua muutamalla joulupakinalla.

Joulupakinan kirjoittaminen on vaikeampaa kuin suoraa päätä voisi kuvitella. Kalenterista kannattaa varata aikaa kirjoittamiseen jo keväältä. Kirjoittaminen vaatii hienotunteisuutta ja hartautta, mikä ei onnistu samalla kun katselee tv:stä Giljotiinin loppuhuipentumaa tai Ozzy Osbournen perheen toilailuja.

Joulupakina on hyvä aloittaa sopivalla aihepiiriin liittyvällä faktalla: "Tiesitkö, että 23% amerikkalaisista ei osaa sanoa, miksi joulua vietetään?" Kannattaa kuitenkin varmistaa edes Googlella, että tieto suunnilleen pitää paikkansa.

Joulupakinaa kirjoittaessa on hyvä muistella tapahtumia, jotka virittävät sopivaan mielialaan. Tällaiseksi tapahtumaksi sopii tyttären tokaisu kesken leikin, pienen merkitsevän hiljaisuuden jälkeen: "Rakastatko sinä minua?"

Hyvästä joulupakinasta löytyy särmää. Edellisen kaltainen mielikuva voi olla liian harmoninen joulupakinaan. Vastapainoksi voi kertoa vaikkapa lasten kakkapöksyjen vaihtamisesta aamulla ennen töihin lähtöä. Sormiin voi jäädä sellainen tuoksu, että vielä iltapäivällä johtoryhmän kokouksessa on mukava palauttaa mieleen tämä söpö tuliainen kotoa.

Nykyaikaisessa joulupakinassa on syytä kertoa itämaan tietäjistä, eli tarkemmin sanoen IT-alan johtajista. Ovatkohan Jorma Ollila tai Bill Gates vaihtaneet lasten kakkapöksyjä? Lukija saa tästä kysymyksestä mainion avausrepliikin, kun hän seuraavan kerran kättelee kyseisiä herroja.

Joulupakinan tulisi pysäyttää lukija kiireidensä keskeltä. Lukijan seisauttavaa tekstiä on valitettavan vaikea kirjoittaa nykypäivänä, kun tosielämä-ohjelmat ovat totuttaneet ihmiset kaikkeen mahdolliseen.

Hyvä joulupakina on lahja, joka on huolellisesti tehty ainutkertaista lukijaa varten. Joulupakinaa ei saa kaupasta vaan se on ihan itse askarreltava, mahdollisuuksien mukaan omia materiaaleja käyttäen. Tai sitten lainattava kaverilta, joka on kätevä käsistään.

Paras osa joulupakinaa on rauhan tunne, kun lukija pysähtyy. Tuo hetki on kirjoittajan lahja lukijalle. Lukija voi muistaa Salla-tunturin keskellä kaamoksen hämärää. Tykkylumen verhoamat kuuset katoavat tunturin pintaan liimautuvan usvan kätköihin.

Toiselle lukijalle teksti voi tuoda kesän talven keskelle. Lukija voi tuntea jaloissaan maan töminän, kun tamma ja varsa laukkaavat aitauksessa haistellen tuulta. Ja kesän kukat on levitetty suviniitylle kavioiden poljettaviksi.

Joulupakinan lopuksi kannattaa kiittää lukijaa. Häntä parempaa ei ole.