The Social Life of Information (John Seely Brown and Paul Duguid, Harward Business School Press 2000)

Tämä teos tarjoaa tehokasta lääkettä tunnelinäköiseen teknologiavisiointiin. Kirjoittajat analysoivat terävästi tietoyhteiskunnan ilmiöitä. Kirjan esimerkit ovat peräisin tietotekniikkayrityksistä ja tutkimuslaitoksista. Käsiteltäviä aiheita ovat mm. informaation ja tietämyksen käsitteet, älykkäät agentit, oppiminen, opettaminen, virtuaaliyliopistohankkeet ja sähköinen julkaiseminen.

Kirjoittajat tietävät mistä puhuvat. John Brown on Xeroxin PARC-tutkimuskeskuksen johtaja. Tästä laitoksesta ovat peräisin monet nykyajan tietotekniikan innovaatiot. Paul Duguid puolestaan työskentelee erikoistutkijana Berkeleyssä sijaitsevassa Kalifornian yliopistossa.

Kirjoittajat nostavat esille ihmisten sosiaalisesta ympäristöstä nousevia tekijöitä, joita teknologiavisionäärit eivät yleensä huomaa. Kirjoittajat eivät pyri tuomitsemaan vääriä ratkaisuja vaan avartamaan tekniikan kehittäjien ajatusmalleja ja ajattelukykyä. Käytännön neuvoja teoksesta ei siis löydä.

Visionäärit ovat ennustaneet kaikenlaisten 'menneen maailman' rakenteiden häviämistä teknisen kehityksen myötä. Tällaisia visioita ovat mm. paperiton toimisto, litteät organisaatiot ja etätyö. Todellisuudessa monet olemassaolevat rakenteet tarjoavat sellaisia piirteitä, joiden säilyttämiseksi ihmiset ovat valmiita taistelemaan. Sosiaalisen ympäristön unohtaminen päätöksenteossa johtaa siihen, että teknologinen muutos joko etenee ennustettua hitaammin tai epäonnistuu.

Miksi paperiton toimisto lisäsi yhä enemmän paperin käyttöä? Voidaanko etätyöllä ja etäopetuksella hävittää maantieteellisen ja sosiaalisen etäisyyden rajat? Miten teknologia kytkeytyy ihmisten välisiin sosiaalisiin vuorovaikutuksiin?

Teknologian kehittäjät helposti unohtavat suunnitelmissaan sen todellisuuden, jossa ihmiset elävät. Voikin sanoa, että teknologian kehittäjien ei tarvitse katsoa tulevaisuuteen, vaan riittää katsoa ympärilleen.

Epäonnistuneiden kehityshankkeiden taustalla on usein se, että kehittäjät ovat lumoutuneet omista visioistaan. Tällöin kehittäjät eivät huomioi suunnitelmissaan sitä, millainen maailma tekniikan käyttäjiä todellisuudessa ympäröi.

Kirja on tekniikan asiantuntijalle rankkaa luettavaa. On helppoa elää teknisten yksityiskohtien ja lupausten täyttämässä maailmassa. Paljon vaikeampaa on tutustua käyttäjien todellisiin tarpeisiin ja selvittää, miten tarpeet voidaan parhaimmalla mahdollisella tavalla ratkaista.

Teos käsittelee tiedon 'sosiaalista ulottuvuutta'. Ihmisten vuorovaikutukseen ja työtehtäviin sisältyy paljon sellaisia merkityksiä ja hienovaraisuuksia, joita suoraviivainen tarjolla olevan tekniikan soveltaminen ei tule huomioineeksi. Usein tekniikkaa sovelletaankin selvittämättä todella, mikä on se tehtävä, mihin tekniikkaa tarvitaan.

Kirja tarjoaa lukijalle runsaasti oivalluksia. Teos voi olla tekniselle asiantuntijalle myös vaarallinen. Innostus tekniikan kehityksen seuraamiseen voi vähentyä, kun ajatukset alkavat pohtia myös tekniikan soveltamisen järkevyyttä. Se mikä aiemmin näytti suoraviivaiselta tekniseltä ongelmalta -- vaikkapa, mikä käyttöjärjestelmä tulisi valita -- osoittautuukin huomattavasti vaikeammaksi ja monimutkaisemmaksi ongelmaksi. On kuin asiantuntijalta riistettäisiin silmiltä silmälaput ja hän huomaisi seisovansa jyrkänteen reunalla.

Teos haastaa tekniikan kehittäjät ja käyttäjät vuoropuheluun. Ymmärtävätkö teknisten päätösten tekijät, mitä todella tapahtuu kodeissa, kouluissa ja työpaikoilla? Entä pystyvätkö kehityksen koekaniineiksi ja käyttäjiksi joutuvat ihmiset kertomaan tekniikan kehittäjille, millaisia välineitä he todella tarvitsevat?