Toivon johtaminen (Pauli Juuti; Otava, 2004)
Teos Toivon johtaminen nostaa esille tunteet ja ihmisarvon keskellä kovenevaa johtamiskulttuuria. Ollaanko työpaikoilla siirtymässä kohti epäonnistumisen kierrettä, jossa korjaamistoimenpiteet johtavat yhä kurjempiin työsuorituksiin?
Miten erilaiset ihmiset kykenevät yhdistämään näkemyksensä yhteisen tavoitteen hyväksi? Kirjoittaja korostaa keskustelua ja tarinallista tapaa ajatella. Työyhteisön tarinat auttavat jäsentämään kokemuksia, jotka muuten jäisivät vaille kehystä. Hyvät tarinat jättävät lisäksi tilaa tulkinnoille.
Kun työyhteisö kykenee rakentamaan yhteistä todellisuutta vuoropuhelun avulla, syntyy oppiva organisaatio. Tapahtumia ei käsitellä voittajan ja häviäjän näkökulmista, vaan kaikki esitetyt tulkinnat huomioidaan. Valta-asemat unohdetaan, sillä organisaatioissa on aina liian vähän erilaisten näkökulmien esittäjiä.
Kirjoittaja korostaa esimiestyön merkitystä. On syytä unohtaa ajatus siitä, että toiminta perustuu viileään ajatteluun ja tosiasioihin. Onnistuakseen esimiehen on kyettävä aistimaan omia kokemuksiaan. Tunteiden käsittely on nostettava esimiestyön keskeiseksi kohteeksi. Esimiehen täytyy huomata puheiden ja tekojen vaikutukset.
Esimiesten on luovuttava tietäjän roolista ja hyväksyttävä tosiasia, että kukaan ei voi monimutkaisessa ja muuttuvassa maailmassa yksin tietää riittävästi. Tärkeää on kyky kuunnella muita. Kun työpaikalla voi puhua siitä, miltä työskentely tuntuu, luodaan perustaa yhteisen kokemuksen muodostamiselle ja muuttamiselle. Organisaatio menestyy antamalla jokaiselle työyhteisön jäsenelle tehtäväksi kokonaiskuvan etsimisen.
Teos on inhimillinen puheenvuoro organisaatioiden johtamiskulttuuriin. Onko yhdelläkään menestystä toivovalla yhteisöllä varaa olla tätä kuulematta?
