Applied Mathematics: Body and Soul (K. Eriksson, D. Estep ja C. Johnson; Springer-Verlag, 2004; Volume 1, 2 ja 3)

Teossarjan Applied Mathematics: Body and Soul tekijät lupaavat uudistaa matematiikan opetuksen. Teos onnistuu olemaan omaperäinen ja paikoitellen myös ansiokas johdatus sovellettuun matematiikkaan.

Valitettavasti kunnianhimoiset tavoitteet vesittyvät epätäsmällisyyteen ja uhmakkaaseen retoriikkaan. Osittain samojen kirjoittajien aiempi teos Computational Differential Equations (Cambridge University Press, 1996) onnistuu tavoitteessaan paremmin.

Yli 1200-sivuinen teossarja on suunnattu yliopistotasolle sovelletun matematiikan opetukseen. Teoksesta löytyy runsaasti käytännön esimerkkejä. Biotieteitä, kemiaa, maanmittausta ja muita vastaavia aloja on muistettu havainnollistuksin.

Teos tuntuu perinteisiin matematiikan oppikirjoihin tottuneesta vuolassanaiselta. Missä ne kaavat oikein olevat? Teos korostaa tietokoneiden ja numeerisen laskennan merkitystä matematiikassa. Kuvaavaa on, että termi algoritmi esitellään parisataa sivua ennen epsilon-notaatiota.

Teos lähestyy matematiikan opetusta matemaattisen mallintamisen näkökulmasta. Keskeisinä tieteen osa-alueina nähdään yhtälöiden muodostaminen (mallinnus) sekä yhtälöiden ratkaisu (laskenta).

Teos osoittautui provosoivaksi kertaukseksi matematiikan perusteisiin. Monin paikoin kärkevä kirjoitustyyli kuitenkin häiritsee lukemista. Kirjoittajat innostavat oppilaita matematiikkaan esimerkiksi vertaamalla politiikkojen venyvää totuutta matematiikan selkeyteen.

Teos vaikuttaa matematiikan opettajille suunnatulta pamfletilta. Teoksen nimestä löytyvät sanat ruumis ja sielu johtavat kirjoittajat filosofisiin pohdiskeluihin. Kuuluvatko sellaiset matematiikan oppikirjaan?

Teoksen tekstistä löytyy kirjoitusvirheitä ja epäluontevaa englantia ("is maybe"). Paikoitellen teksti tarkoittaa päinvastaista kuin pitäisi ("Meillä matemaatikoilla ei ole syytä olla mahdollisimman rehellisiä"). Gerhard Wanner on tehnyt teokselle laajan ruumiinavauksen lehdessä SIAM Review (Vol. 46, No. 4). Siten en käy tässä luettelemaan laajemmin kohtia, joissa kirjoittajat menevät metsään.

Kriittiselle lukijalle teossarja tarjoaa paikoitellen antoisia näkökulmia, mutta muuten kirjoittajien tavoitteet jäävät saavuttamatta. Vertailukohtana voi pitää Gilbert Strangin klassikoiksi nousseita oppikirjoja, jotka ovat paitsi näkemykseltään omaperäisiä ja harkittuja myös pedagogisesti toimivia.