Kuinka ideat syntyvät - Luovan ajattelun käsikirja (Jussi T. Koski ja Saku Tuominen; WSOY, 2004)

Koski ja Tuominen ovat kirjoittaneet tiiviin kirjan luovuudesta. Kuka on luova? Miten luovuutta voi kehittää? Mitä luovuus vaatii?

Teos esittelee mainion kymmenen vuoden säännön: kestää kymmenen vuotta hallita jokin alue riittävän hyvin voidakseen toimia luovasti, uutta tuottaen.

Kymmenen vuoden sääntö nousee esille monesta lähteestä. Törmäsin käsitteeseen parikymmentä vuotta sitten, kun luin Ray Bradburyn novellikokoelman esipuheen. Bradbury kertoi kirjoittaneensa teinivuosinaan maanantaisin novellista ensimmäisen version, jonka hän kirjoitti uusiksi tiistaina, keskiviikkona, torstaina... Lopulta sunnuntaina teksti oli valmis tarjottavaksi julkaistavaksi. Mutta kesti kymmenen vuotta saada kirjoituksia julkaistuiksi.

Kosken ja Tuomisen kirjassa on paitsi ilmiselviä latteuksia myös mainioita konkreettisia kuvauksia luovuuden vaatimuksista. Luovuus on yksinkertaista mutta käytännössä vaikeaa. Kiire on pahimpia luovuuden tappajia.

Kuinka monessa organisaatiossa tuetaan luovaa työtä? Useimmiten työ on näennäisesti luovaa nopeiden virikkeiden perässä juoksemista. Teoksen kirjoittajat kehottavat jopa valehtelemaan, jotta saa järjestettyä riittävästi aikaa ajattelulle ja vaikutteiden etsinnälle.

Paikka paikoin kirjoittajat nostavat luovuuden käsitteen putkinäköiseksi menestyksen teologiaksi. Kaikki muu pitää uhrata luovuuden alttarille. Mutta on hyvä lopettaa luovuus silloin tällöin, elää elämää ja irrottautua keksimisen paineesta.

Yllättävän monessa kohdassa kirjoittajat nostavat luovuuden malliesimerkiksi kolumnistit, nuo nykyajan käsistä kätevät juoruilijat. Ehkäpä tämä on oire luovuuden liitosta huomiotalouden kanssa.

Luovuudesta on vaikea kirjoittaa opasta. Tähän nähden kirjoittajat ovat onnistuneet hyvin. Teoksen ensimmäiset 80 sivua ovat osin tyhjäkäyntiä, mutta sitkeys ja kärsivällisyys palkitsee lukijan. Niin kuin luovuudessakin.