Mikä meitä ohjaa? (toim. Timo Aarrevaara ja Jatta Herranen; Jyväskylän yliopistopaino, 2006)

Syyskuussa 2005 Jyväskylässä järjestetyssä korkeakoulusymposiumissa pohdittiin haasteita, joita ohjausjärjestelmän muutos tuottaa eri alojen tutkijoille. Bolognan juna jyskyttää, mutta miten käy kansallisen korkeakoulupolitiikan?

Keväällä 2006 ilmestynyt artikkelikokoelma valottaa suomalaisen korkeakoulutuksen tilaa sekä hallinnollisesta että opiskelun ja tutkimuksen teon näkökulmasta. Osa artikkeleista muistuttaa tiedopoliittisia puheenvuoroja, toiset puolestaan lähestyvät esseistiikkaa kriittisyydessään ja poleemisuudessaan. Tutkimuksellinen ote luo teokseen yhtenäisyyttä ja tuottaa samalla vuoropuhelua eri näkökulmien välille.

Juha Himanka pohdiskelee artikkelissaan sivistysyliopiston olemusta. Ovatko korkeakoulut joutuneet koulun penkille talouselämän ja julkishallinnon päättäjien pakottamina? Miten käy, jos yliopistot näkevät tehtävänsä ulkopuolelta annettujen läksyjen suoriuttamisena ja samalla unohtavat juurensä itsenäisinä ja vastuullisina instituutioina?

Sakari Ahola pohtii Bolognan prosessin olemusta, siis EU:n sekä virallisen että epävirallisen koulutuspolitiikan kehitysnäkymiä. Bolognan prosessi epäilemättä pysyy raiteillaan, mutta mikä sitä ohjaa?

Työrukkaseksi on otettu niin sanottu avoin koordinaatiomenetelmä eli NBSF-retoriikka (naming, blaming, shaming, faming), jossa nimetään, syytetään, nolataan ja kehutaan Lissabonin strategian toteutumista eri maissa. Toisin sanoen tutkitaan ja hutkitaan.

Yllä kuvattujen teemojen lisäksi artikkelikokoelmassa pohditaan mm. korkeakouluopetuksen maksullisuutta ulkomaisten opiskelijoiden osalta, ohjausteorioiden käyttöä valtion korkeakouluihin kohdistamien säätelyn analysoinnissa, tulosohjausta muoti-ilmiönä, tunteiden merkitystä tutkijankoulutuksessa, globalisaation näkymistä yliopisto-opettajan arjessa sekä opiskelijoiden taustan vaikutusta valikoitumiseen yliopistoihin.

Teosta voi suositella niin tiedepolitiikan päättäjille, tutkijoille, opettajille kuin opiskelijoillekin, ja mielellään myös kaikille niille joita kiinnostaa itsenäinen ja uutta luova ajattelu, mitä yliopistot ainutlaatuisella tavalla edustavat.