Älykäs itsensä johtaminen (Pentti Sydänmaanlakka; Talentum, 2006)
Jos esimiehet hoitavat hommansa kunnolla, on organisaatiolla mahdollisuus menestyä. Mutta muiden johtaminen alkaa itsensä johtamisesta.
Onko oma elämä kunnossa? Falskaako päänuppi?
Mainosten ja takakannen tekstin perusteella Älykäs itsensä johtaminen on menestymisopas uraohjuksille. Mutta teos on suorastaan inhimillinen. Sydänmaanlakka kirjoittaa niin henkisestä kuin fyysisestäkin hyvinvoinnista sortumatta saarnaamiseen tai lipevään lukijan imarteluun.
Paikka paikoin teos tuntuu enemmän tieteellisestä tutkielmalta kuin johtamistaidon oppaalta, mutta luettavuus ei kärsi teoreettisten viitekehysten käytöstä. Kirjoittaja käsittelee erilaisia ihmiskäsityksiä ja filosofisia suuntauksia lainaten näkemyksiä muun muassa joogafilosofiasta ja zenistä. Teos viittaa myös modernin aivotutkimuksen tuloksiin.
Sydänmaanlakka ei yritä rakentaa omaa maailmanselitystä, vaan kehottaa lukijaa pohtimaan arvojaan ja maailmankuvaansa: "Tunne itsesi."
Kirjoittaja näkee oman persoonan johtamisprosessin työkaluna. Vaikka rivien välistä pilkistää persoonaa esineellistävä näkökulma, Sydänmaanlakka välttää sortumasta ajatusmalliin "kaikki on sallittu menestystä tavoiteltaessa".
Teos korostaa itsetutkistelun ja oman herkkyyden kehittämisen merkitystä yhtä lailla arkipäivän rutiineissa kuin työelämän tulospaineessa. Jos tiedät, mitä tavoittelet, pääset helpommin perille.
Teos koostuu yhdeksästä luvusta, joissa lähdetään liikkeelle kokonaisvaltaisesta ihmiskäsityksestä. Kirjoittaja pohdiskelee uudistumista ja oppimista, liikuntaa ja ruokailua, havaitsemista ja luovuutta, tunteita ja älykkyyttä, työuraa ja tietoisuutta.
Ote on käytännönläheinen. Esimerkiksi fyysistä kuntoa korostaessaan Sydänmaanlakka kertoo taulukossa, kuinka paljon liikuntaa tarvitaan erilaisten ylimääräisten suupalojen kuluttamiseen. Sydänmaanlakka ei syyllistä lukijaa eikä pakota äärisuorituksiin: "Liikkumisen pitää olla hauskaa."
Lukujen otsikot houkuttelevat selaamaan teosta: "Mikä on oppimistyylisi?" "Terveellinen ruokailu." "Irti riippuvuuksista." "Negatiivisten tunteiden hallinta." "Oma osaaminen työsuhdeturvana." "Kuka minä todella olen?" "Tavoitteena hyvä elämä."
Meillä jokaisella on korvien välissä kiehtova koneisto, jonka toimintaa ei vielä ymmärretä. Toisaalta itse kukin on oman päänuppinsa paras asiantuntija. Sydänmaanlakka antaa lukijalle hyviä virikkeitä saarnaamatta liikaa.
Kiireessä tahtoo elämä karata käsistä, joten on hyvä pysähtyä perusasioiden pariin. Millainen on hyvä elämä? Kannattaako sitä tavoitella?