The Culture of the New Capitalism (Richard Sennett; Yale University Press, 2006)
Richard Sennettin teos The Culture of the New Capitalism (Yale University Press, 2006) ruotii nykyajan yrityskulttuuria. Aiempi byrokraattinen tai armeijatyylilnen organisaatiomalli syrjäytyy ja tilalle tulee mp3-talous. Valta on keskitetty mutta vastuuta ei kanna kukaan.
Sennett on ärhäkästi kantaa ottava sosiologian professori, joka on tutkinut muun muassa sosiaalisia suhteita kaupungeissa. Viime vuosina hän on keskittynyt modernin kapitalistisen yhteiskunnan kritiikkiin.
Suursijoittajista tuli pari vuosikymmentä sitten pääomien vapautumisen myötä kärsimättömiä nopean voiton perässä ryntääviä maapallon kiertäjiä. Sijoittajat haluavat nopeita voittoja, ja siksi he edellyttävät yritysjohdolta dynaamisia otteita ja isoja visioita.
Tänään suosiossa oleva toiminta-alue voi olla huomenna historiaa. Ikään kuin mp3-musiikkisoittimesta deletoitaisiin kulloisenkin hetken mieltymysten mukaan yhtyeitä ja musiikkilajeja.
Mp3-tyylisiä organisaatioita on vielä suhteellisen vähän, lähinnä dynaamisilla riskipääoman tahdissa marssivilla huipputekniikan alueilla, joissa tulevaisuuden potentiaali merkitsee enemmän kuin aiemmat saavutukset. Mutta mp3-tyylinen johtamiskulttuuri leviää parhaillaan myös julkishallintoon.
Mp3-talous on sijoittajien ja konsulttien luoma todellisuus, jossa menestyäkseen on jatkuvasti hypittävä tehtävistä toiseen, tai ainakin annettava kuva kykenemisestä jatkuvaan muutokseen. Mutta samalla katoaa todellinen ammattitaito ja asioiden ymmärrys.
Syvällinen osaaminen, perinpohjaisuus ja ammattilaisen asenne koetaan negatiivisiksi ominaisuuksiksi. Jos haluat perehtyä johonkin asiaan kunnolla, sinua aletaan epäillä kapea-alaisuudesta, muutoskyvyn puutteesta ja fakkiutumisesta.
Mp3-organisaatioissa selviävät ne, jotka ovat valmiita jatkuvasti muuttumaan. He hyppäävät alueelta toiselle ilman surua nykyisen kadottamisesta. Historiattomat pintaliitäjät etsivät itselleen jatkuvasti uutta kotipesää korostaen äärimmäistä mukautumiskykyä.
Organisaatioista katoaa hiljaiseksi tiedoksi tai sosiaaliseksi pääomaksi kutsuttu osaaminen. Työntekijät eivät tiedä toistensa taustoja tai työskentelytapoja. Ihmisistä tulee yksinäisiä ja he jäävät vaille yhteisön tukea.
Sennettin visio nykyajan markkinataloudesta raastaa ja haastaa. Työelämässä päädytään oravanpyörään, jossa jatkuva muuttuminen, lunastamattomat lupaukset ja yhä paheneva yksinäisyys kiduttavat tulosvastuullisia. Mutta kukaan ei kanna vastuuta päätöksistä, sillä vastuulliseksi on nimetty markkinavoimat, toisin sanoen ei kukaan.
Päteekö Sennettin näkemys suomalaiseen yrityskulttuuriin? Mielestäni ei, ainakaan vielä, mutta epäilemättä oireita Sennettin hahmottelemasta todellisuudesta on nähtävissä. Ja kuten Sennett itsekin toteaa, hänen kuvauksensa yritysmaailmasta pätee vain pieneen osaan organisaatioista.
Kyseessä on tarkoitushakuisesti luotu karikatyyri. Mutta yhtä kaikki, Sennett piirtää pelottavan kuvan tulevaisuuden yhteiskunnasta. Ikävä kyllä Sennett ei juurikaan esitä ratkaisumalleja uhkakuvien välttämiseen.
Jospa mp3-talous on itseään toteuttava visio, johon vetoamalla voi toteuttaa rankkoja remontteja yrityksissä ja julkishallinnossa? Mutta voisiko globaalissa kilpailussa pärjätä toisinkin, asiantuntijoiden osaamisen, pitkäjänteisen sitoutumisen ja muiden arvostamisen keinoin?
