Hyvä kirja (toim. Pirjo Hiidenmaa, Raimo Jussila ja Annika Nissinen; Suomen tietokirjailijat ry, 2006)

Suomen tietokirjailijat ry julkaisee viiden vuoden välein artikkelikokoelmia, joissa pohditaan tietokirjallisuuden merkitystä ja tuottamista. Uusin vuosikirja tarjoaa runsain mitoin pohdittavaa niin kirjoittajille kuin lukijoillekin.

Ilman suomenkielistä tietokirjallisuutta kulttuurimme näivettyisi. Kuka pystyisi puhumaan tärkeistä asioista ilman yhteistä kieltä ja ymmärrystä?

Teos koostuu kahdeksaan osaan ryhmitellyistä artikkeleista, jotka käsittelevät muun muassa tiedon laatua, kirjan ulkoasua, selkokielistä kirjoittamista, kustantajan etsimistä, kirjoittajien julkisuutta ja suomalaisen tietokirjallisuuden juuria. Kirjoittajat edustavat suomalaisen tietokirjallisuuden huippuosaamista.

Kimmo Pietiläinen toteaa: "Tietokirjojen julkaiseminen suomeksi on suomalaisen kulttuurin keskeinen eloonjäämisen kysymys." Mutta mistä löytyisi rahoitusta tietokirjallisuuden suomentamiselle? Näyttää siltä, että dekkarien kääntäminen suomeksi on apurahojen edellytys.

Onneksi tietokirjallisuuden kääntäjiä kuitenkin löytyy. He toimivat rakkaudesta asiaansa ilman valtion tai instituutioiden tukea.

Jussi Nuorteva pohtii lähdekritiikin merkitystä tietoverkkojen aikakaudella. Verkkoaineistot tuovat uusia ongelmia, mutta kirjoittajien ei tule tinkiä vuosisatojen kuluessa kehitetyistä metodisista periaatteista.

Heli Saarinen pohtii kirjastojen kykyä tuoda tietokirjallisuutta lukijoiden saataville. Miten hankkia näkyvyyttä vähemmän mainostetulle aineistolle? Parhaimmillaan kotikirjasto avaa kosmoksen salaisuudet lukijoille.

Jan Rydmanin artikkeli tietokirjakritiikistä (jota tämäkin arvio edustaa) on nautittavaa luettavaa. Harmittavan yleinen kirjakritiikin muoto on puffi, kirjan esittely takakannen tai mainostekstin perusteella. Ja usein syyllistytään myös "arvioon keppihevosena". Kirja-arvion sijaan tulee kirjoitettua essee omista näkemyksistä aiheeseen liittyen, jolloin kirja itsessään jää taustalle.

Kirjojen arviointia käsittelee myös Pirjo Hiidenmaa pohdiskellessaan tietokirjojen näkyvyyttä ja arvioiden merkitystä tietokirjallisuuden laadun edistämisessä. Kovin harva tietokirja saa ansaitsemansa käsittelyn lehdissä, ja tällöin on vaikea saavuttaa laajempaa lukijakuntaa.