Työn sanat (Tuomas Nevanlinna ja Jukka Relander; Teos, 2006)
Uuden työn sanakirja (toim. Mikko Jakonen, Jukka Peltokoski ja Akseli Virtanen; Tutkijaliitto, 2006)

Mitä merkitsee uusi talous, ja erityisesti uudessa taloudessa käytettävät uudet sanat? Meillä on kiire (business), jonka takia näemme harhanäkyjä (visio) ja ryntäämme palaverista (orjien hinnasta sopiminen) neuvottelun (ei vapaa-aikaa) kautta kokoukseen (hämmennystä ja häpeää).

Nevanlinnan ja Relanderin teos Työn sanat tarjoaa monelta osin riemastuttavaa stand-up filosofiaa, mutta valitettavan usein lupaavasti alkanut ajatuskaari katkeaa kesken. Lisäksi valittu näkökulma rajaa pois vaihtoehtoisia tulkintoja ja analyysejä.

Kirjoittajat hyökkäävät tuulimyllyjä vastaan valiten kohteeksi globalisaation ja talouselämän väärinkäytöksiä. Mutta talouselämän epäkohtia on arvioitu jo vuosikymmeniä sitten talouselämän ja yritysmaailman sisäpiirissä. Esimerkiksi sopivat Peter F. Druckerin kirjoitukset.

Karikatyyrimäinen yrityselämän kuvaaminen monoliittisenä pahan valtakuntana nakertaa kirjoittajien uskottavuutta ja sinänsä perustellun kritiikin vaikuttavuutta.

Parhaimmillaan kirjoittajat ovat keikauttaessaan yleiskieleen pesiytyneiden muotisanojen merkityksen päälaelleen. Kun yritykset alkoivat puhua arvoista, taustalla oli moraalisten ongelmien lakaiseminen maton alle. "Arvot ilmenevät sanoissa, moraali teoissa." Arvokeskustelijat esittävät itsensä moraalisempina kuin toiset, mikä on omiaan nakertamaan ihmisten keskinäistä luottamusta ja yhteiskunnan selkärantaa. "Luottamusta ei tuhoa toisten itsekkyys, vaan epäily toisten itsekkyydestä."

Kirjoittajien filosofinen pikkunäppäryys tuottaa zen-tyylisiä oivalluksen hetkiä. "Kun fläppitaulu ja simpukkakännykkä harrastavat seksiä, syntyy koordinaattori." "Muutosvastarinta viestii siitä, että ollaan sitouduttu ja halutaan pitää sovitusta kiinni." "Projekti on käänteinen raunio." "Nykyään kaikki muu on taloutta paitsi talous."

Teos Uuden työn sanakirja on ryppyotsaisempi ja pohdiskelevampi teos samasta aiheesta kuin Työn sanat. Missä Työn sanat sortuu ajoittain pikkunäppäryyteen ja helppoihin maaleihin, Uuden työn sanakirja on yhteiskuntatieteisiin vähemmän vihkiytyneille raskasta luettavaa.

Teosta ei kannata lukea läpi alusta loppuun, vaan selaillen käsitteiden sisältöä sitä mukaan kun niihin törmää. Esimerkiksi käsitteet postfordismi ja Imperiumi olivat itselleni siinä määrin tuntemattomia, että luku-urakka oli vaarassa katketa heti alussa ymmärryksen puutteeseen.

Teos tarjoaa perinpohjaista uuden työn käsitteiden analyysiä ja kritiikkiä. Teksti on suunnattu prekariaatin sisäpiiriläisille, ei niinkään globalisaation ja tietotyön analyysistä kiinnostuneelle maallikolle. Lisäksi jotkut teoksen artikkeleista ovat maailmankuvaltaan niin tummia -- tarjolla on vain huono ja vielä huonompi vaihtoehto -- että lukija kokee joutuvansa simputetuksi.

Teokseen perehtyminen kuitenkin kannattaa. Artikkelit tarjoavat mielenkiintoisen kurkistusreiän prekariaatin ajattelutapaan ja filosofiseen ytimeen. Kirjoittajat etsivät ajattelumalleja vastarinnalle ja keinoja paeta väistämättömältä näyttävää maailmanlaajuista kehitystä.

Tulee mieleen, että nuorena itsekin olin yhtä lailla kriittinen ja kapinallinen, huolissani niin energiakriisistä kuin kylmästä sodasta. Mutta työn ja perheen myötä on alkanut löytyä yhä enemmän syitä -- tai ehkä tekosyitä -- tyytyväisyyteen ja tulevaisuuden uskoon. Toivottavasti nuorelle sukupolvelle käy aikanaan yhtä hyvin.

Joidenkin artikkelien kohdalla käy sääli kirjoittajia, jotka ottavat kannettavakseen kaikki maailman murheet. Ehkä teos sopii parhaiten peruspessimistille, jonka maailmankuvaa se tukee, sekä perusoptimistille, jonka positiivisuutta mikään ei pysty uhkaamaan.

Joka tapauksessa teosta kannattaa lukea pieninä annoksina, jolloin normaalin elämän pienet ja suuret nautinnot tasapainottavat teoksen taisteluhenkisyyttä.