När människan skapade världen (Johan Norberg; Timbro, 2006)

Haluaisitko elää kuninkaana joskus muinaisina aikoina? Et. Miksi? Lyhyt perustelu: hammashoito.

Menneitä aikoja mietitään kaihoisasti. Oi niitä aikoina kun kiire ei rasittanut, luonto oli puhdasta ja globalisaatiosta ei tiedetty mitään.

Johan Norberg pyrkii osoittamaan, miten paljon paremmin asiat ovat nyt. Kirja on hyvä, jos se pakottaa ajattelemaan. Siinä mielessä Norberg onnistuu erinomaisesti. Teos varmaankin käännetään suomeksi kuten Norbergin teos "Globaalin kapitalismin puolustus" (Gummerus, 2004). Norberg tarjoaa yksinkertaista maailmanselitystä, mutta toivottavasti kukaan ei niele kirjaa sellaisenaan.

Mistä nykyisen länsimaisen yhteiskunnan hyvinvoinnin taso oikein on peräisin? Onko taustalla vapaa yritystoiminta, kuten Norberg väittää -- vai pikemminkin vapaa tieteellinen tutkimus sekä kansalaisoikeudet, kuten sananvapaus ja oikeus itsensä ilmaisemiseen?

Norberg puolustaa lähes uskonnollisella kiihkolla yrittäjän vapautta. Tasapainoisempi analyysi tekisi Norbergin kirjasta uskottavamman.

Teollisuuden intressit eivät ole läheskään aina yhteneviä yhteiskunnan intressien kanssa. Riippumaton tieteellinen tutkimus ja sananvapaus pakottaa yritykset huomioimaan myös toimiensa seuraukset. Yhteiskunnan tulee edistää kansalaistensa etuja, mikä edellyttää sekä yritystoiminnan edellytysten turvaamista että väärinkäytöksiin puuttumista.

Norbergin mukaan globalisaatio on suuri tilaisuus niin teollisuusmaille kuin kehitysmaille. Globalisaatiosta tulee uhka vasta silloin, jos yritetään suojella vanhaa uuden rakentamisen sijasta. Mutta kumma kyllä Norberg puolustaa esimerkiksi öljy-yhtiöitä ja Microsoftia, vaikka vapaan kilpailun puolustajan luulisi haluavan repiä alas tällaiset mammutit.

Microsoft on tuomittu monopoliaseman väärinkäyttämisestä sekä USA:ssa että EU:ssa. Ei voi kiistää, etteikö Microsoft olisi saanut aikaan paljon hyvää, mutta toimillaan Microsoft on myös kampittanut kilpailijoita ja vahingoittanut asiakkaitaan.

Sen sijaan, että suuryhtiöt yrittäisivät uudistua, ne pyrkivät turvaamaan asemansa ja estämään kilpailijoiden tuloa markkinoille. Tietotekniikassa käytetään teknisiä ratkaisuja ja lainsäädäntöä aseena kilpailijoita ja kuluttajia vastaan.

Norberg vyöryttää vakuuttavaan tahtiin todistusaineistoa yritystoiminnan hyödyllisyydestä, mutta ei arvioi saatavilla olevaa aineistoa kokonaisuutena. Kirjoittaja syyllistyy samaan kuin kritisoimansa globalisaatiokriitikot ja ympäristönsuojelijat: nostaa esiin yhden näkökulman ja lyö muita alas.

Norberg on tehnyt paljon kotiläksyja, mutta hän käyttää todistusaineistoa tarkoitushakuisesti. Norberg käyttää esimerkiksi elintason nousun kuvaamiseen keskiarvoa koko väestöstä, eikä analysoi perin pohjin yhteiskuntien sisäisen eriarvoisuuden kehittymistä.

Norberg vähättelee teollistumisen mukanaan tuomia ympäristöongelmia. Hyvä kuvaus teollisuuden häikäilemättömyydestä löytyy Bill Brysonin teoksesta "Lyhyt historia lähes kaikesta" (WSOY, 2005). Amerikkalainen suurteollisuus halusi kaikin keinoin pimittää lyijytetyn bensiinin haitat puuttumalla jopa tutkimusrahoitukseen. Vastaavia ongelmia ilmeni ponnekaasujen ja asbestin käytössä.

Norberg kuvaa osuvasti menneen maailman ankeutta ja nykypäivän teknistyneen maailman ihanuutta. Norberg syyttää ympäristöjärjestöjä siitä, että nämä jättävät kertomatta, miten teollistuminen sai aikaan huiman parannuksen ihmisten hyvinvoinnissa ja elinolosuhteissa. Työttömät elävät paremmissa olosuhteissa kuin kuninkaalliset parisataa vuotta sitten. Tässä Norberg osuu maaliin, sitä ei voi kiistää.

Toisaalta Norberg vetää mutkia suoriksi. Hän korostaa yhteiskunnan avoimuutta ja tasa-arvoa, mutta suitsuttaa esimerkiksi patenttilainsäädännön hyötyjä pohtimatta haittoja. Ja vaikka hän toteaa ympäristönsuojelijoiden saaneen aikaan hyvää, hän silti nuijii raskaalla kädellä ilmastonmuutoksesta ja ympäristömyrkyistä huolehtivia aktivisteja.

Norberg haluaisi yksityistää niin koululaitoksen kuin sairaanhoidon. Mutta miten kuluttajat pystyisivät arvioimaan tarjottujen palveluiden laatua? Perustuisiko yritysten menestys todellakin paremmuuteen?

Tuntuu siltä, että Norbergilla ei ole kokemusta liikkeenjohdosta. Hän tarrautuu kiinni voiton maksimointiin yritystoiminnan motiivina, vaikka kyseinen näkökulma on kaikkea muuta kuin uskottava. Aiheesta löytyy terävää analyysia muun muassa Peter F. Druckerin kirjoista. Druckerin mukaan voiton maksimoinnilla ei voi selittää yhdenkään yrityksen toimintaa. Yityksen voitollisuus on ehto yrityksen elinkelpoisuudelle. Mutta kyse ei ole kohdefunktiosta vaan rajoitteesta, jonka puitteissa minkä tahansa organisaation on elettävä.

Druckerin mukaan vapaaehtoisjärjestöillä ja kaupallisilla yrityksillä ei ole suurta eroa. Kummankin tyyppiset organisaatiot pyrkivät tuottamaan arvokkaita asioita ympäröivään yhteiskuntaan. Menestyksen ratkaisee ulkopuolelle tuotettu lisäarvo.

Norberg väittää, että yritysten ei pidä ajatella toimintansa yhteiskunnallisia vaikutuksia eikä esimerkiksi panostaa hyväntekeväisyyteen. Ainoa velvollisuus on tuottaa voittoa omistajille. Toisinkin voi ajatella. Suursijoittaja Warren Buffett toteaa aiheesta näin: "Kestää 20 vuotta rakentaa maine ja viisi minuuttia tuhota se. Jos ajattelet tätä, toimit toisin."